Mahlzeit!

Noniin. Tässä pitkän ajan jälkeen tärkein pointti vaihto-opinnoissa: RUOKA! part 1

Alkuun ajattelin, että hintataso Saksassa on samanlainen, vähän ehkä alhaisempi. Olin oikeassa, mutta välillä lähikauppa osaa yllättääkin. Maitolitra maksaa noin euron, riippuen merkistä. 69snt taitaa olla halvin 1,5% rasvainen maito, 79snt mitä normaalisti ostan ja 99snt "Alppimaito", joka on jumalten nektaria tetrapakkauksessa. En taida enää palata Suomessa rasvattomaan maitoon, sen verran nopeasti totuin tähän Fett-Arme Milchiin (1,5%).

Kaikki rasvattomat tai runsaskuituiset tuotteet, mitkä ovat peruskauraa Suomessa, ovat Fittness, FITFITFIT tai muita vastaavia tuotteita. Jugurtti on yksi kammoikeistani täällä. Älä hyvä ihminen osta valmiiksi maustettua, esim. mansikkajugurttia katsomatta ensin purkin kyljestä hiilihydraattipitoisuutta. Heitän hatusta, että Valion tai Ingmanin jukurteissa on noin 10g sokeria /100g tuotetta. Mutta heh, täällä 15% sokeria ei ole ihme. Sain melkein sokerislaagin kun maistoin täällä kaksi vuotta sitten jugurttia. Onneksi olen tottunut luonnonjugurttiin, joten ostan sitä täälläkin... fitfitfit!

Hassu yksityiskohta täällä on tuoreen leivän hakeminen leipomoista. S-bahnissa ei ole ihmeellinen näky,jos jollain on syli täynnä patonkeja tai muita leipiä paperipusseissa :) Lutuista! Leipomoita täällä on joka kadunkulmassa ja laatu on kyllä aivan eri kuin markettileivässä. Ruisleipää täältä ei saa, ei ainakaan ole vielä tupsahtanut eteen. Hapankorppuja löysin, lukipa purkin kyljessä made in finland :) Vaaleaa leipää löytyy, mutta yleensä siihen on sotkettu jyviä ja kokojyväleipiä löytyy paljon enemmän kuin valkoista höttöleipää. Tätä tulee ikävä Suomessa. Kuten myös halpoja marinoimattomia lihoja ja kanoja! Onhan tässä oma hommansa marinoida itse, ja välillä ikävöikin tasalaatuista hunaja-marinoitua sotkua, mutta parempi näin. Tiedän mitä syön kun teen marinadin itse.

Jyvät, pähkinät ja niihin verrattavat tuotteet ovat huippuhalpoja Suomen hintoihin verrattuna. Voisin melkein tuoda matkalaukullisen mukanani :) Jauheliha on 3e tietämillä, kanafileet 3-4e. Mutta jostain kumman syystä Suomi-illallinen maksoi kauppakäynnillä vain noin 20e, ja mukana oli viinipullokin. Suomessa ko. kori olisi maksanut ainakin 30e.

Tuoreet vihannekset ja hedelmät... En tiedä olenko tottunut hentoon suomalaiseen kasvihuonelaatuun, mutta vihannekset ovat paksukuorisia ja kitkeriä... Ja hedelmät homehtuvat aivan käsittämättömällä vauhdilla... onko Suomessa kaikki pumpattu täyteen säilöntäaineita? Täällä olen myös ensimmäistä kertaa törmännyt sisältä päin mätäneviin sipuleihin, Suomessa ne tuppaavat vain kuivumaan. Laatu voisi olla eri, jos kävisi isommissa automarketeissa, mutta ei ole mahdollisuutta.

Tässä vähän kaupparuuasta, palailen ravintolasafkan pariin lähiaikoina.

Stuttgart, tuo Mersujen Mekka.

Puhutaampas ensiksi Saksalaisesta autokulttuurista tällaisen vanhan hipin näkökulmasta. Onhan se hienoa, että täällä panostetaan vihreään tekniikkaan ja joukkoliikenteeseen, MUTTA tavallinen saksalainen kulkee autoa pidemmät matkat omalla henkilöautolla ja mieluiten yksin. Okei, ehkä joukkoliikenteen käyttöaste voi olla korkeampi kuin Suomessa, mutta ajetaan täällä autollakin. Pikkulintu kertoi, että Mersun työntekijät saavat täällä 10% alennuksen uudesta autosta ja saavat joka vuosi sellaisen ostaa. Ja vuoden päästä auto myydään 90% uuden auton hinnasta, joten jostain syystä tällä seudulla on hyvin paljon mersuja :)

(Onko tämä parempi kuin Suomen yli 10 vuotta vanha autokanta?)

Suomesta asti tullaan ajamaan kahtasataa Autobahneille, mutta paras hetki siihen on todennäköisesti keskellä yötä kun ruuhkat ovat hellittäneet... Ja onhan täällä Autobahneilla suositusnopeuskin, mutta... :) Nopeusrajoitukset tuntuvat olevan ohjeellisia myös taajamissa... Suurin epäkohta täällä Gärtringenissä on suojateiden riittämättömyys. Ei kovin houkuttelevaa lähteä ylittämään melko vilkasta tietä (ei suojatietä), kun liikennevalot eivät toimi ja autot ajavat n. 60-70 km/h mutkan takaa

Stuttgartissa on mersumuseo. Ei olla vielä käyty, mutta se on to do -listalla. Onhan täällä Porchejakin, ja porschemuseo! Ei enää pistä silmään nuo kaikki upeat autot kaduilla. Porschet eivät ole enää mitään, kun on pari Lamborghinia nähnyt ;)

Harmi, ettei opintolainaa saa enempää kuin 600e/kk...

Winter Semester alkoi vihdoin!

Rakas päiväkirja. Anteeksi etten ole kirjoittanut pitkään aikaan. On ollut muka kiirettä.

Mitäs tässä on tapahtunut runsaan viikon aikana... Tosiaan kielikurssin testissä vietettiin 14. pvä perjantai-iltana aikaa noin kolmisen tuntia. Testiosiot oli jaettu niin, että osioiden välissä oli noin vartin tauko. Ensin kielioppi (n. 60 min, jonka melkein jokainen teki 30 minuutissa) ja sitten kuuntelu ja lukemisen ymmärtäminen. Lopuksi näytettiin kyntemme aineen kirjoittamisessa, jossa oli aikaa 60 minuuttia. En ole oikeastaan koskaan välittänyt aineen kirjoittamisesta ja englannissa kirjoitan "korvakuulolla". Tässä joutui oikein pinnistämään, että muisti laittaa datiivin oikeassa kohtaa ja muistuttamaan itseään artikkeleiden laittamisesta (ja että artikkelia EI laiteta ammattien eteen :)) Enikeis. Tuloksia ei ole vielä saatu, mutta huomenna alkaa saman opettajan kanssa jatkokurssi.

Viikonloppuna kokkasimme suomalaista ruokaa kansasilaiselle, chileläiselle, italialaisella, ranskalaiselle ja kolmelle suomalaiselle (=minä, miika ja kolmas suomalainen). Unohdettiin ottaa kuvia, mutta menu oli jotakuinkin seuraava: lihapullakastiketta, perunamuusia ja vihreää salaattia. Herkkupaloina oli kylmäsavulohta hapankorpun päällä! Jälkkäriksi supisuomalaista pannaria, mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Miehille oli olutta, minä maistelin saksalaista punaviiniä, joka maistui valkkarille. Schwarzriesling, joka on tästä osavaltiosta kotoisin... Maistuu valkkarille, mutta samanlaisen päänsäryn saa kuin punkusta ;)

Maanantaina alkoi puurtaminen,tai ainakin luulin niin... Ensin, kun olin juossut aamulla ympäri kampusta metsästäen luentosalia, päädyn saliin (ajoissa) vain todetakseni, että kurssi alkaa vasta ensi viikolla (=tänään, jonne saavuin btw tyylikkäästi 15 min myöhässä nukuttuani pommiin). Seuraava kurssi, joka onneksi alkoi puolentoista tunnin kuluttua, oli kuitenkin aika lailla samaa kuin TTY:n kurssit ympäristöanalytiikka ja vesikemia. Ilman laboratorio-osuuksia. Joten sekin on vielä harkintalistalla... Näiden 2x45min settien jälkeen koitti tunnin ruokatauko, jonka jälkeen minulla olisi lukujärjestyksen mukaan vielä Limnic Ecology:n luennot. Kulutettuani aikaa kahvilassa ja kampuksella palloilin luentosaliin päin...Ihan jotta maanantai sujuisi normaaliin malliin, aloitusluennot olivat siirretty torstai-aamulle ko 8.00. Ja eiköhän se päivä ollut siinä! :)

Tiistain luennot olivat metsäretken takana, n. 20 minuutin kävelymatkan päässä kampuksen reunalta. Hurraa. En enää ikinä valita, jos luennot TTY:llä olisivat vastakkaisissa nurkissa. Tietotalosta Festiaan on kuitenkin pisimmilläänkin sen n. 10 min kävelymatka ja vielä putkia pitkin... Paikasta, jossa mulla on eniten luentoja, on s-bahn -pysäkille 15 min, 25 min urheiluhallille ja Mensaankin 10 min. Olisipa vähäsateinen syksy!

Tässä muita kursseja joita ajattelin ottaa: International Waste Management, Sustainable Production Processes, Intercultural communication, English for Environmental Engineers (kaksi edellistä vaati ilmoittautumisen, enkä vielä tiedä pääsinkö näille), Treatment of Industrial Waste Waters, Saksan intensiivikurssin jatko ja Power demand, supply and distribution.

Käytiin myös viikonloppuna ravintolassa syömässä... Mun pihvi varmaan ammui keittiössä, sen verran raaka oli! Medium -- veikkaisin. Vielä ei ole saksan taidot niin hyviä, että osaisin asian ilmaista tarjoilijalle siten,miten haluaisin..

Kiirettä...

Heips!

Kuinka kivaa. Kuten joku varmaan muistaa, meillä on samanlaiset läppärit Miikan kanssa. Miika ei muistanut ottaa laturiaan mukaan Suomesta, joten käytettiin samaa laturia tässä kuukauden. Murphy innostui ja laturi hajosi :) Metsästettiin Lenovon laturia kissojen ja koirien kanssa, mutta jouduttiin tyytymään tuommoiseen "yleislaturiin", jossa on vaihdettavia päitä... Hintaa sillä oli riittävästi, 30e. Amazon.comista löytyy lenovon latureita n. 10e:lla... Ostetaan toinen sieltä, mutta toimitusaika onkin sitten vähän pidempi.

Blogin kirjottamista ei ole myöskään helpottanut lähetyvä tentti Intensiivikurssista. Puuh! Neljä tuntia (taukoineen) armotonta pään tyhjentämistä tenttipaperiin... PERJANTAI-ILTANA! toinen Puuh! Ja olin sitten viikonlopun vielä flunssassakin...

Toivottavasti päivä paistaa risukasaan perjantain jälkeen. Viikonloppuna ehkä kokkaillaan jotain suomalaista parille ulkkarikaverille. Ehkä graavilohta, sinappikastiketta, perunoita ja... ??? Mikä nyt on suomalaista? Maanantaina alkaa luentokausi ja kurssit pärähtävät käyntiin. Eli tiedossa jotain muutakin kuin saksaa, saksaa ja saksaa! Jes! :)

Rentouduttiin lauantaina ennen luentoja kiinalais-takeawayn parissa. Täälläkin on syksy jo alkanut!

Tag der Deutschen Einheit

Lokakuun 3. ja Saksojen yhdistymisestä on kulunut 21 vuotta. Sen kunniasi meillä ei ole intensiivikurssin luentoja ja kaupat ovat kiinni :)

Juhlistimme aurinkoista päivää ikkunaostoksilla ja sushi-lounaalla. Sushi Circle Rotebühlplatzilla oli ihan kokeilemisen arvoinen, vaikkakin hinta oli melko kallis. Göteborgissa oli silti paras hinta-laatu -suhde tähän mennessä tuollaisessa "sushit pyörivät hihnalla" -ravintolassa.

Ps. Lämmintä on n. 25 astetta ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Enpä oo ennen tainnut käyttää lokakuun 3.päivänä sortseja ja toppia kaupungilla...

EDIT: hups. 1990 - 2011 on 21 vuotta, ei 11 :)

Heidelberg-excu

Kuten tuossa aiemmin kerroin excuilmoittautumisesta, niin eilen sitten koitti se excupäivä. Matkasimme bussilla aamulla Neckarsteinachiin, josta jatkoimme laiva-ajelulla Heidelbergiin.

Neckarsteinach on ihana pikkukylä, josta paatti lähti pitkin Neckar-jokea Heidelbergiin.

Kuten kuvista näkyy, ilma on hellinyt meitä melkein koko syyskuun ja lokakuun ensimmäinen päivä ei hullummalta vaikuttanut. Lämpötila oli päivällä noin 23 ja taivas oli aivan pilvetön! Ihanaa.

 Kylän ympärillä rinteillä on 4 enemmän tai vähemmän kunnossa olevaa vanhaa linnaa/linnoitusta. Joelta katsottuna linnat näyttivät upeilta ja tuulen mukana kuuli historian siipien havinan. Ylhäällä yhden rinteen laella on täysin säilynyt keskiaikainen linnoitus, jolle meillä ei ollut aikaa valitettavasti, mutta linnoituksen muuri näkyi joelle.

 Saavuimme Heidelbergiin puolen päivän jälkeen, jolloin saimme vapaa-aikaa lounastaa ja kierrellä kaupunkia.

 Lounastimme eräässä keskuskadun raflassa kivassa biergartenissa sisäpihalla. Nälkä oli niin kova, että unohtui ottaa valokuvia :) Kolme lampaankylkipalaa ja hyvää kastiketta. Eikä 14,90e hinta päätä huimannut. Piti nälän loitolla koko loppupäivän. Lounaan jälkeen oli ohjattu turistikierros vanhassa kaupungissa. Kaupunki on yliopistokaupunki, jonka 140000 asukkaasta leijonanosa on opiskelijoita ja yliopistolla työskenteleviä. Kuulemma yliopistolla voi lukea melkein mitä tahansa... (paitsi tietty tekniikkaa ja arkkitehtuuria....)

Heidelberg on täysin säilynyt pommituksilta ja ilmeisesti paikkakunnalla on vieläkin amerikkalaisten joukkoja. Vanha linna (kuuluisa?) rinteellä tuhoutui osin jo n. 300 vuotta sitten.